Sivujen toimivuus testattu Explorer 6.0 ja Opera 7.23 selaimilla.

Jyrki Matkakoskella Nimeni on Jyrki Kamula. Olen harrastanut perhokalastusta ja perhonsidontaa noin 35 vuotta. Kaiken muun kalastuksen – isäni opetti minut kalastamaan heti, kun pystyin kävelemään – lopetin jo 13 –vuotiaana.

Mutta olen ennen kaikkea perhonsitoja. Olen kasvanut Aunesluoman Perhokalastus –kirja kainalossani. Sytykkeen antoi isäni ostama Hardyn lohiperho, jonka siipeä irrottelin ja kokosin ompelulangalla. Se perho on minulla vieläkin, klassinen Silver Grey. Wrightin Silver Grey onkin ollut mieliperhoni läpi aikojen.

Olen myös sitonut kaupallisesti, tällöin enimmäkseen klassisia soutuperhoja Tenolle. Tämä oli pitkään ennen Syrjäsen ja Kanervan "Wanhat suomalaiset lohiperhot" – kirjaa. Olisin vaikka tappanut siitä kirjasta silloin. Esikuva oli Arvi Keränen, jonka upeat perhot olivat kymmenen kertaa kalliimpia, kuin itseoppineen pojankoltiaisen. Piti kuunnella tilaajia ja sitoa juuri kuten he halusivat, ja lohestajathan tietävät tarkalleen mitä haluavat.

Muutamat lohiperhot tökkivät yhä siltä ajalta: Black Doctoria ja Thunder and Lightingia – James Wright taas – en koskaan saa mielestäni tarpeeksi hyviksi. Ne olivat hyvin kysyttyjä Tenon soutuperhoja 1/0 ja 2/0 –kokoisina.

Kaupallinen perhonsidonta kasvaa helposti liian isoksi, ja aika ei riitä kesällä enää itse kalastaa. Tein tietyssä vaiheessa päätöksen, etten sitä enää jatka. Sillä voi elättää itsensä, vaikka siihen kykenevät vain harvat. Olen sitä päätöstä joskus katunut, varsinkin Mikael Frödinin tavatessani, toisaalta klassiset lohiperhot ovat mielenkiintoni kohde, enkä niin jaksa innostua Frödinin putkiperho– ja temppelikoiralinjasta (mihin kaupallisuus hänet kai pakottaa).

Vakaa uskoni on nimittäin, että pohjimmiltaan jokainen perholla kalastaja, niin lohensoutaja kuin huiskamies (niinhän meitä kutsutaan) tahtoisi sitoa perukkeeseen kauniin klassisen lohiperhon. Karvasiipiperhot ovat kuitenkin tilanteen pakottama kompromissi. Materiaalit ovat vaikeasti saatavissa ja kalliita, aika ei riitä taitojen kehittämiseen, jopa tietous on vaikeasti hankittavaa, mikä tekijä on kuitenkin parantumaan päin.

On aika haljua kalastaa karvatupolla (= kaupan perho) tai korvatulpalla, kun katsoo, mitä summia on välineisiin ja kalaretkiin pannut. Osa lohiperhokalastuksen taikaa puuttuu. Olen havainnut vannoutuneimpienkin tuppomiesten katseen alkavan kimaltaa, kun he saavat sormiinsa aidon klassisen lohiperhon.

Materiaalit ovat vaikeasti saatavia ja korvikkeiden teko vaatii aikaa ja materiaalien tuntemusta. Olen Mikael Frödinin kanssa samaa mieltä, että kalastusperhoissa olisi käytettävä laadukkaita substituutteja. Tietyt materiaalit ovat mahdottomia korvata tyydyttävästi, jolloin hankin vain CITES –sertifioituja höyheniä.

Muutettuani Tukholmasta takaisin Suomeen köyhäksi opiskelijaksi olen harkinnut rajallista tilausten vastaanottoa harrastukseni ylläpitämiseksi. Kaupoistahan klassisia lohiperhoja ei löydy, mutta lohijoilla näkee kysynnän olevan suurta. Tarjolle siis pitäisi olla sellaista, kuin omat kalastusperhoni ovat, klassisia malleja kohtuulliseen hintaan.

Valid HTML 4.01!

Sivujen teko ja kuvat: Petri Kotiranta
Tekstit ja perhot: Jyrki Kamula
Sivu päivitetty: 5.9.2004 (Tarkistettu yhteensopivuus Opera 7.23 kanssa)